Henkilötarina: kulttuurialan freelancer

Olen Mette, 35v, koulutukseltani näyttelijä, freelancer. Olen hyvä ammatissani, mutta töitä on yhä hankalampi löytää. Käytännössä etsin ja teen koko ajan töitä yhtä aikaa. Olen välillä ollut työttömänä lähemmäs vuodenkin. Jossain vaiheessa olin kiinnityksellä kaksi vuotta, mutta nykyinen suunta on se, että tällaisia paikkoja on yhä vähemmän tarjolla. Lisäksi kiinnityksellä työskentelyyn sisältyy omat ammatilliset haasteensa, aina ei työ läheskään tunnu kutsumukselle vaan aika arkiselle puurtamiselle. Alalle on kuitenkin lähtenyt siitä syytä, että voi toteuttaa itseään. Lisäksi pitäisi koko ajan jaksaa kehittää itseään, jotta ammatillinen mielenkiinto ja motivaatio säilyisivät.

Epävarmuuden kanssa eläminen on arkipäivää. Toimeentulo koostuu usein monista sirpaleista ja monesti työkuormaa on hankala hallita. Melkeinpä kaikkiin suunnilleen järkeviin keikkaehdotuksiin pitää vastata myöntävästi, muuten on vaarana, että niitä parempia hommia ei enää tarjota. Ala on pieni ja kaikki tuntevat toisensa.

Epävarmuuden kanssa eläminen on arkipäivää.

Elämänhallinta on kaiken a ja o. Minun on huolehdittava itsestäni hyvin.  Minulla on kaksi lasta ja mies, joka toimii myös kulttuurialalla. Toisaalta se on hyvä, sillä hän ymmärtää minun arkisia haasteitani. Toisaalta se tarkoittaa sitä, että meidän on hankala suunnitella elämäämme pitkäjänteisesti. Arki on haastavaa ja se tulee myös jatkossa olemaan haastavaa.

Olen välillä vakavasti harkinnut alanvaihtoa. Osa kollegoistani on tehnytkin niin. Yksi tuttavani tekee töitä sivutoimisesti asunnonvälittäjänä. Toinen on jättänyt alan kokonaan ja kouluttautunut hierojaksi. Minulle tulee silloin tällöin erilaisia pyyntöjä tulla kouluttamaan vaikkapa viestintätaitoja. Luulen, että jatkossa tuon kaltainen, alan ulkopuolinen toiminta voi hyvinkin olla varteenotettava kehityssuunta. Mutta taiteilijuuteni haluan kuitenkin säilyttää, se ei ole myytävänä.

Kohti draamatyöpajoja

”Dialogi, työ ja tulevaisuus” -hankkeen osana olemme toteuttamassa draamatyöpajoja hyödyntäen niissä soveltavan teatterin menetelmiä. Työpajojen tarkoituksena on tutkia erilaisia työn tulevaisuuksia keskittyen tunne-, vuorovaikutus- ja käyttäytymisnäkökulmiin. Työpajat tulevat sisältämään mm. etukäteen harjoiteltuja kohtauksia ja niiden pohjalta käytävää keskustelua, sekä myös joitakin osallistavia, helppoja ja hauskoja toiminnallisia harjoitteita. Työpajatyöskentely ja sen tulokset dokumentoidaan, mikä mahdollistaa havaintojen jakamisen laajemmalle yleisölle työpajojen jälkeen.

Kulttuurialalla yleisesti hahmoteltu sirpalemainen työn tulevaisuus on todellisuutta

Aloitimme draamatyöpajoihin valmistautumisen ”teatteritiimillämme” kesäkuussa 2016. Keskustelimme aluksi mm. työn tulevaisuuksista kulttuurialan näkökulmasta. Havaitsimme, että monin osin kulttuurialalla vallitsee todellisuus, jolla on yhtymäkohtia yleisesti hahmotellun työn tulevaisuuden kanssa – työsuhteiden sirpaleisuus, yrittäjämäisyys, moniammatilliset ja alati vaihtuvat työyhteisöt jne. Edellisestä ajatuksemme ajautui kysymykseen siitä, mitä yksilölle tapahtuu ”välitiloissa” – hänen vaihtaessaan työtä, työroolia, tehtävää, ollessaan lomautettuna, tai etsiessään uutta ”keikkaa” tai ”ottaessaan happea” työelämästä. Jos taas on niin, että yhä lukuisampi joukko ihmisiä toimii (tai joutuu toimimaan) tulevaisuudessa näin, niin tulisiko meillä olla uudenlaisia välineitä ja mekanismeja, jotka huomioivat paremmin tämän kaltaisten todellisuuksien olemassa olon? Ja edelleen, voiko kulttuuriala joiltakin osin toimia tiennäyttäjänä työn tulevaisuudelle ja mitä sieltä voidaan oppia?

Teatteri tarjoaa monia tulokulmia ihmisen käyttäytymisen ja motivaatioiden käsittelyyn

Kaikkiaan työn ja sen tulevaisuuksien kirjo sisältää loputtoman määrän erilaisia muotoja ja mahdollisuuksia. On selvää, että työpajojen osalta joudumme väistämättä tekemään isoja valintoja siitä, minkälaisia yksittäisiä työnkuvauksia tuomme niihin käsiteltäväksi. Tämä tarkoittaa yhtäältä sitä, että monia tärkeitä asioita ja niiden konteksteja jää pois. Lähestymistapamme erityinen etu on kuitenkin se, että riippumatta valittujen ”narratiivien” reunaehdoista (esim. tietyn toimialan todellisuus) ja pinnalla näkyvistä ulkoisista seikoista (esim. valitulla toimialalla käytössä olevat tekniset ratkaisut) yms., syvemmälle sukellettaessa korostuu yksilö ja hänen tarpeensa. Voinee rohkeasti väittää, että ihmisen käyttäytymiseen ja motivaatioihin liittyvät seikat edustavat yhtä merkittävintä osaa työn tulevaisuudesta. Tämän käsittelyyn soveltava teatteri tarjoaa monia tulokulmia.

Draamatyöpajat järjestetään Teatterimuseossa 7.11. ja 21.11., joihin olemme kokoamassa eritaustaisia henkilöitä tutkimaan työn tulevaisuuksia. Jos mielit mukaan, tiedustele ilmoittautumistilannetta jouko.myllyoja@gmail.com

Tapaamisiin marraskuussa!

Jouko Myllyoja, Jouni Nurminen ja Sanna-Kaisa Patrikainen

p.s. Tässä linkki kirjoitukseen, jossa kuvataan vastaavankaltaista, keväällä 2015 toteutettua työpajaa: Kaivannaisteollisuuden moniäänisyyttä tutkimassa teatterin keinoin.