Toiset tekee töitä, minä saan asiat tapahtumaan. Minua voisi kutsua alustahäslääjäksi: toimisto aina taskussa, kymmenen rautaa tulessa ja raha virtaa. Onko tarve järjestää näyttävät juhlat? Hoituu. Tarvetta tuotteiden toimittamisessa? Ei ongelmaa. Oikeastaan ei ole hoidettavaa asiaa, jolle sanoisin ei. Yleensä ne ovat kuitenkin sellaisia, joita ihmiset eivät itse saa helposti järjestettyä yhden alustan kautta.
Häsläys vaatii alustojen kanssa pelaamista. Tärkeää on, että profiilillani on hyvä maine usealla alustalla. Sen avulla saa parhaat hommat ja kun toimii usealla alustalla, niin aina löytyy jotain. En tietenkään itse tee useinkaan vaadittuja mikrotöitä, vaan järjestelen että ne tulevat hyvin hoidetuksi verkostoni kautta. Muut saavat etua maineestani, minä vedän siivun välistä ja kerrytän lisää mainetta. Kaikki hyötyvät, eikö?
Kun toimii usealla alustalla, niin aina löytyy jotain hommaa
Verkostot ovatkin tässä hommassa tärkeitä. Täytyy tietää sopivat ihmiset, mutta ennen kaikkea millaista duunia he haluavat tehdä. Jotkut – kutsun heitä selän takana mikropuurtajiksi – ovat ihan ok aina samanlaisten mikrotöiden parissa paiskiessa. Toisilta löytyy käyttämätön huone, asunto, auto tai vaikka laaja pukuvarasto. Jotkut vuokraavat näitä käyttöön korvausta vastaan, toiset jakavat ihan vain jakamisen riemusta. Tällaiset solidaariset jakajat eivät aina tiedä, että teen pientä bisnestä heidän jakamistalouden ideaaleillaan.
Mieluummin kuitenkin taivutan laintulkintoja. Lainsäädäntö juoksee niin reilusti jäljessä alustatalouden realiteeteista, että se ei oikeastaan ole kovin vaikeatakaan. Ei sitä verottajan tai viranomaisen tarvitse ihan kaikkea tietää. Helppohan se tietty on, jos on jokin haluttu asiantuntija ja liksasta riittää jaettavaksi vähän yhteiseenkin kassaan, mutta meidän muiden täytyy joka päivä järkkäillä meidän toimeentulo. Ei tämä ihan eläkevirka taida olla, on tämä niin hektistä ja kuluttavaa, mutta tähän elämäntilanteeseen sopii mainiosti.
Suomalaisen työn tulevaisuus 